Pienet � Toukokuu 2009
Abysmalia: Quid Humanum Est
Studioprojektina jatkava Abysmalia on l�yt�nyt toisella demollaan itselleen sopivan paikan alati uudistuvasta metallikent�st�. Kolmimiehiseksi kasvanut ja sessiosoittajalla kuusikoksi ylt�v� ryhm� soittaa progehtavaa metallia, joka sujahtaa vaivatta raskaan melodisen metallin ja thrashin uuden aallon v�limaastoon. Pehmeimmill��n ja progehtavimmillaan orkesteri viist�� jossain tuoreen Queensr�chen tiimoilla, mist� loistavana (ja toimivana) esimerkkin� k�y yli kahdeksanminuuttinen An Epitome of Emptiness. Tarjolla on my�s tiukempaa turpaanveto-osastoa nopeampien siivujen muodossa, mutta n�ytteet eiv�t oikein vakuuta. Normaalin thrash-k�rin�n lis�ksi kuullaan puhdasta laulua, joka sopii soundeiltaan jykev��n pakettiin loistavasti. Abysmalia on edennyt studiossa pitk�lle, mutta muutama keikka ei tekisi varmasti pahaa yhtyeen kehitykselle. Kehityskelpoista vaikkakin keskener�ist�, t�st� on hyv� jatkaa.
Mika Roth
Arkadia: A Drop for the Past
Etel�-Pohjanmaalla juurensa kasvattanut
Arkadia palaa parin vuoden j�lkeen, eik� meno ole juuri muuttunut sitten edellisen
Circle of Distress kiekon. Ryhm�n ty�st�m� metalli on melodista mutta rujoa, eik� tuotos sovi oikein mihink��n olemassaolevaan kategoriaan. Toisaalta kappaleiden runsaat melodiset osat viittaavat brittein saarten pitk��n metalliperinteeseen, mutta samalla mukana on p�risev�� mustuutta jossa on deathin, blackin, thrashin sek� jopa punkin palasia. P��osin kiivastempoiset kappaleet viev�t pakettia vauhdilla eteenp�in, tosin v�lill� yhtye on ideoitaan nopeampi. Laulu on yhdistelm� �rin��, k�rin�� sek� puhdasta vokalisointia ja soundien tavoin sekin tuntuu laadullisesti v�h�n heittelehtiv�n kappaleesta toiseen. Arkadialla on ep�ilem�tt� selke� visio toimistaan ja tavoitteistaan, mutta materiaalin ja tyylin hajanaisuudesta johtuen ne j��v�t edelleen tavoittamatta.
Mika Roth
Constantine: A Play of Minds
Constantine tiet�� ettei py�r�� keksit� n�ill� ev�ill� uudestaan, mutta yhtye ei v�lit� moisesta ainakaan saatteen mukaan tippaakaan vaan painaa nahkahousut natisten omaa kasarimetallia maisemaan. Mutta riitt��k� kova yritys ja usko, kun
Iron Maiden on jo olemassa ja
Edguykin perustettiin jo aikaa sitten?
Keskityt��n ensin positiiviseen: viisimiehinen orkesteri tiet�� mit� tekee ja osaa my�s tehd� sen oikein. Kappaleet t�ytt�v�t kaikki laukkametallin ja
Blind Guardianin bardi-fiilistelyn kriteerit, eik� tekniselt� puolelta l�ydy pahaa sanottavaa. Soundit ovat kohdallaan, sovituksia on mietitty ja vokalisti omaa kunnon palkeet sek� riitt�v�n karisman vaativaan ty�h�ns�. Ongelmana on kuitenkin se, ett� kolmesta kappaleesta yksik��n ei nouse edell� mainittujen orkestereiden tasolle, eik� oikeastaan l�hellek��n niit�. Constantine hallitsee sarkansa, mutta pelto ei ole sen oma.
Mika Roth
Ekstensio: Promo 08
Ekstension ensimm�inen promo-levy sis�lt�� kokonaista kaksi kappaletta, joten syv�llisen analyysin tekeminen on n�ytteen perusteella mahdotonta. P�iv�ss� narulle kiskaistu kiekko on vajaan yhdeks�n minuutin mittainen tylyn suomenkielisen metallin rautaisannos. �idinkielen valitseminen on aina rohkea veto, mutta Ekstensiolla tuntuu olevan sen verran sanottavaa, ettei valintaa tarvitse katua. Nopeatempoiset kappaleet ovat rakenteiltaan moderneja, ter�vi� ja voimakkaasti rytmiryhm�n ty�h�n nojaavia. Vertailukohdaksi olisi helppo napata
Nicole, mutta koska t�m� kertoisi yhtyeest� vain yhden puolen, ei moista rinnastusta kannta vied� pitk�lle. Pohjois-Amerikkalaisilta modernin metallin tekij�ilt� ollaan omaksutta paljon, mutta jo esikoisellaan Ekstensio osaa jalostaa n�it� elementtej�, joten tulevaisuus n�ytt�� valoisalta. Nyt vain lis�� keikkaa, biisej� ja treeni� niin eik�h�n se siit� l�hde.
Mika Roth
High Hypnotic: Medication
Vuosina 2004-2005
High Hypnotic oli tulessa. B�ndilt� ilmestyi per�j�lkeen kolme demoa, joista jokainen oli looginen, laadullinen ja tyylillinen askel eteenp�in, mutta sitten orksteri katosi tutkasta. Kolme ja puoli vuotta my�hemmin High Hypnotic palaa nelj�nnen demonsa ja uuden vokalistin voimin takaisin, enk� oikein tied� mit� odottaa.
Medication on kolmen kappaleen ja l�hes kahdeksantoista minuutin kokoinen metallihirvi�, jonka luonnetta voisi kuvailla progressiiviseksi, melodiseksi sek� positiivisella tavalla yll�tt�v�ksi. Jo ensimm�isen� kuultava nimibiisi osoittaa, ett� yhtye on yh� elossa, elinvoimainen ja t�h�n p�iv��n sidoksissa. Biisi kulkee kuin raiteilla, vaikka v�lill� poiketaankin progen hengess� sivuasemilla. Samalla kaavalla lanataan kaksi muutakin siivua ja lopuksi voikin todeta, ett� High Hypnotic on t��ll� taas. Vahvempana ja kypsemp�n� kuin koskaan.
Mika Roth
Lucidity: Relic
Jyv�skyl�l�inen
Lucidity ei ollut allekirjoittaneelle aiemmin tuttu, mutta t�m� tulee muuttumaan sill� kolmen kappaleen mittainen Relic on alusta loppuun saakka huippuunsa hiottua, taidolla tehty� sek� suurella syd�mell� verta vuotavaa deathin sukuista doomia. Kappaleiden hallitsevin voima on melodisuus, jota orkesteri vaalii taiten. Avauksena kuultava
Defiant ei h�ik�ise uniikkiudellaan, mutta Lucidity osaa uuttaa genren klisheist� kaiken tarvittavan, mink� ansiosta kappale saa kylm�t v�reet laukkaamaan toistuvasti pitkin selk��. Alle neliminuuttinen, rauhaisa ja miltei v�lisoittomainen
My Demise osuu niinik��n maaliin, kiitos nerokkaan yksinkertaisten perusrakenteiden. Yhtyeen kyky tiivist�� olennainen nousee kuitenkin huippuunsa vasta massiivisella p��t�sraidalla, joka on todellinen grande finale. N�in laadukasta doom/deathia en ole v�h��n aikaan kuullut, joten jyv�skyl�l�isille on helppo ennustaa valoisaa tulevaisuutta.
Mika Roth
Lunar Path: Relic
Kun orkesteri ilmoittaa soittavansa eeppist� metallia rock asenteella on vaikea m��ritell� mist� oikein on kyse. Onko luvassa kenties
Within Temptationin hengess� v��nnetty� tunnelmointia, vai semi-laukkametallia
Epican tyyliin? Vajaa kolme vuotta sitten perustettu
Lunar Path sujahtaa n�iden p�iden v�liin, sill� merkitt�vin avainsana Relicilla on tunnelma eik� suinkaan rock tai metalli. Kitaran kuorruttamat ja satunnaisten koskettimien koristelemat koukerot ovat ensisijaisesti melodisia ja vokalisti
Janican laulu istuu kokonaisuuteen juuri sill� tavoin kuin pit��kin. Periaatteessa laulu on luonnollinen osa kokonaisuutta, mutta samalla se luo riitt�v�sti kontrastia. Avausraidaksi valittu
Broken World on paketin tarttuvin ralli, joka on my�s ainoa jolla yhtye nousee tyystin toiselle tasolle. Mik�li t�m�ntasoisia siivuja siunaantuu tallenteille my�s vastaisuudessa voi b�ndille toivottaa pitk�� ik�� ja menestyst�, Relicilt� niit� ei l�ydy.
Mika Roth
Malvo: Tulikomentoja
Malvo paukuttaa uusimman kiekkonsa seitsem�n kappaletta karvan p��lle kahteenkymmeneen minuuttiin, eli kiire on kova ja syke korkealla. R�yh�kk��n metallin ja pist�v�n hardcoren v�liin sijoittuva m�iske ei h�ik�ise taidokkuudellaan, mutta puuttuva taiteellinen syvyys korvataan voimalla � kyseess�h�n on kaava, joka havaittiin toimivaksi jo yli kolme vuosikymment� sitten. Vokaaleissa merkitsee sit�, ett� ensimm�isell� kotimaisella huudetut rivit ovat hengelt��n punkmaisia ja lyyrisilta saavutuksiltaan ei-niin-h�ik�isevi�. Malvolle on annettava tunnustusta kovasta yrityksest� ja tiukasta asenteesta, mutta niill� ei p��st� viel� Gracelandiin saakka. Yhtyeen vakavin ongelma on siin�, ett� se on liian vakava otettavaksi silkalla huumorilla, mutta hc-suunnassakaan ei menn� silti loppuun saakka. Onko t�m� nyt lintu vai kala, ja mit� orksteri itse asiassa hakee? Siin� pari kysymyst� joihin olisi hyv� saada vastaus, eik� vastaisuudessa satsaus soundipuolellakaan olisi pahitteeksi.
Mika Roth
Narmer: Corrosion
Kokkolalainen
Narmer on toimittanut kolmannen omakustanteensa p�yt�laatikosta cd-muotoon t�ysin omin voimin. Tekemisest� heijastuu my�s b�ndin vision vahvuus, sill� trion teknisest� paahdosta kuuluu, ett� juuri t�llaista musiikkia halutaan tehd�. My�s kolmikon soittotaidosta ��nite antaa jykev�t todisteet.
Viiden biisin mittainen annos energist� ja teknist� m�tt�mist� kertoo b�ndiss� olevan ainesta, mutta ihan parasta v��nt�� b�ndi ei viel� ole saanut puristettua levylle. Avausraita
Wheels tarjoaa tarttumapintaa ja my�s tunnelmallisempi
Relief erottuu joukosta positiivisella tavalla. Laulupuolella �rjynt� irtoaa vahvasti ja variaatioitakin piisaa, mutta melodisessa laulussa ei ole viel� riitt�v�sti vahvuutta. Mik��n mukaansatempaavin kokonaisuus Corrosion ei ole, joten ensi l�tylle isompia kertos�keit� ja ehk� jopa pient� suoraviivaistamista peliin, vaikka kuuntelijan keskittyneisyyden per��n huutelu onkin selke�sti osa Narmerin juttua.
Jarmo Panula
Seven Against: Demo1
Seven Against orkesterilla kesti yksitoista vuotta saada ensimm�inen demo valmiiksi, mutta parempi my�h��n kuin� Ytimekk��sti nimetty demo sis�lt�� nelj� raitaa, jotka liikkuvat rokkaavan metallin laajoilla saloilla. B�ndin vaikutteet lep��v�t selv�sti Pohjois-Amerikassa ja mallia on otettu paikallisilta suurilta nimilt� ehk� v�h�n turhankin hanakasti. Plussaksi on laskettava selke� linjaus sek� kappaleiden hetkitt�in ��rimm�isen mallikkaasti toimivat ratkaisut, mutta vastaavasti Seven Against kuulostaa kiusallisen usein kopiolta ja kovin harvoin omalta itselt��n. Avausraita
Needles and Pills puree pienest� nykimisest� huolimatta mallikkaasti ja p��t�ksen� soiva
Refelction of Youth omaa selke�� potentiaalia, mutta kokonaisuus on kovin rikkonainen. Demo1 ei ole miss��n nimess� huono tuotos, mutta se osoittaa selke�sti b�ndin kasvutarpeen.
Mika Roth
Silenzio: Citizen Scar
Helsinkil�inen
Silenzio on liikkunut johdonmukaisesti kohti raskaampaa ilmaisua ja Citizen Scarilla t�m� kehitys kiteytyy nelj��n kappaleeseen ja vajaaseen yhdeks��ntoista minuuttiin, joiden aikana ryhm� heitt�� peliin koko arsenaalinsa. Lopputuloksesta voi vet�� monia johtop��t�ksi�. Ensinn�kin Silenzio perustaa ty�ns� selke�sti ison veden takaiseen metallimaailmaan, jossa termit alternative ja rock ovat vahvasti tuotuina esiin. Toisekseen Citizen Scar on ammattitaidolla luotu kokonaisuus, joka puolustaa ansiokkaasti b�ndin kunniaa monia isolla (levy-yhti�n) rahalla tehtyj� kiekkoja vastaan. Tyylillisesti Silenzio sijoittuu vauhdikkaan, energisen ja hyvin myyv�n modernin rockmetallin muodikkaampaan p��h�n, sill� orkesteri on rahdun
System of a Downia kaupallisempi ja
Faith No Morea helpompi l�hestytt�v�.
David Lynchilla hehkutettu
Tidal Waves on kiekon selvin pettymys, onneksi se on samalla ketjun heikoin lenkki.
Mika Roth
The Undivine: Man-Made Apocalypse
The Undivine j�tt�� melodisuuden toisille ja tarjoaa oman n�kemyksens� death metallista juuri niin kalmaisena kuin toivoa sopiikin. Aivan puhdasverisi� kuolottajia jakamattomat eiv�t kuintekaan ole, sill� keitoksesta pist�� nen��n selv� thrashin katku, joka vain voimistuu kuuntelukertojen my�t�. Viidest� biisist� ei l�ydy sit� kovinta iskij�� eik� orkesteria p��se syytt�m��n liiallisesti mielikuvituksen k�yt�st�, mutta kokonaisuutena Man-Made Apocalypse pist�� kyll� puntit tutisemaan. Vaikka soundit ovat kuin naapurin puolelta haperon levysein�n l�pi kuultuja, saa retkue puhallettua siivuihin kummasti henke�. Kaikki tekij�t viittaavatkin siihen, ett� lauteilla orkesteri on luokiteltavissa r�j�hdysherk�ksi yhdistelm�ksi, mutta persoonallisuuden saralla ja oman soundin ty�st�misess� on viel� teht�v��. Eik� pieni satsaus tekniseen puoleenkaan ainakaan heikent�isi tulosta ensi kerralla.
Mika Roth
Trauma Field: Mercy
Trauma Field antaa kilpakumppaneilleen melkoisesti tasoitusta uransa toisella demolla, sill� kiekon multaiset soundit ja diskanttipuuro eiv�t tee l�hestymisest� helppoa. Kiekon kolmessa kappaleessa k�yd��n l�pi metallin synkemp�� ja mustempaa laitaa, eiv�tk� alkuaikojen esikuvat
Opeth ja erityisesti
My Dying Bride ole viel�k��n niin kovin kaukana. Synkki� sielunmaisemia ja kuolemaa tihkuvia tunnelmia pyrit��n luomaan minimalistisin keinoin, vaikka kappaleiden keskipituus ylitt�� vaivatta yhdeks�n minuutin rajapyykin, t�m� my�s onnistuu osin moitteetta. Suttuisten soundien lis�ksi kompastuskiveksi muodostuu vokalisointi, sill� niin puhdas vokalisointi kuin r�k�inen k�rin�kin tuntuvat joutuneen tyystin v��r��n paikkaan. Osa t�st� menee soundien �laatuun�, mutta osittain kyse on my�s tyylin hiomattomuudesta. Samoin sovitukset kaipaisivat lis�huomiota, sill� k��nn�sten ennakoitavuus ja ratkaisujen kaavamaisuus eiv�t ainakaan tehosta lopputulosta.
Mika Roth
Lukukertoja: 8257
